k***@cc.hut.fi
2011-02-18 21:54:58 UTC
Tänään taas on tullut kiusattua naapureita audiofiilisillä koeajoilla ja
tulos alkaa olemaan aika masentava...
Elikkäs sillä aiemmin kuvatulla laitteistolla on taas tullut koetettua
kuunnella musiikkia - ja nyt kun korvat aiemmin ikään kuin aukesivat,
niin tulokset ovat aika surullisia.
Tälläkin kertaa huomio kiinnittyi cd:ltä tulevan musiikin onnettomaan
laatuun (joku Jethro Tull very nice price classical remastered
reprint). Sanalla sanoen kuulosti vähän siltä, että joku olisi tunkenut
pari nyrkillistä pumpulia kaiutinelementtien eteen. Ääni kuulosti - no
ei nyt ihan samalta kuin puhelinpalveluiden jonotusmusiikki - mutta
kuintenkin hyvin tunkkaiselta (mm. ihan kuin rumpalilla ei olisi
setissään niitä... ööö... miksikäs niitä nyt
kutsutaankaaan... lautasia?)
Tämä havainnon jälkeen piti taas tietysti ruveta selvittämään, että
missä vika ihan oikeasti on - nyt kyseessä oli kuitenkin oikea cd eikä
mikään itunes raiskaus. Tulipa sitten testattua ihan "tuoreita"
(so. jälkeen 1990-luvun pankkikriisin) levytyksiä esim. pari Rollareiden
levyä, Pagen & Plantin jotain tuherrusta jne. - ja kaikkien kohdalla
ongelma oli sama - diskantit hukassa.
Tässä vaiheessa sitä alkoi jo epäilemään, että onko vika jossain
cd-soittimen ja vahvistimen välisissä kytkennöissä - kun musikki tosiaan
kuulostaa LP:ltä ja jopa fm-radiosta paremalta kuin
digitaalisesti. Hetken jo harkitsin, että pitäisikö maanataina ottaa
välipiuha duuniin mukaan taajuusvasteen mittaamiseksi...
Doh - riittävän monta CD:tä kokeilemalla ongelma ilmeisesti sitten,
selvisi - eli kun pesään heitti CCR:n "nice price" -ceedeen (Pendulum),
joka oli kopyrightien mukaan prässätty 1989 (hyvinkin mahdollista), niin
johan alkoi soimaan - dynamiikka, erottelu, tilantuntu jne. jne. aivan
käsittömän eri tasolla kuin missään noissa "nykyaikaisissa" (so. jälkeen
1990) tuotoksissa.
Onko siis v* p* jne. vieköön kaikki n. vuoden 1990 jälkeen tuotettu tai
"uudelleen masteroitu" cd-muotoinen pöpyläärimusiikki tosiaankin
tekniseltä tasoltaan aivan järkyttävää paskaa, joka on tarkoitettu
yksinomaan 5€ korvanapeilla tai 50€ ghettoblasterilla kuunneltavaksi?
Prkl!
No - selkisihän tänäiltana ainakin se, ettei kuulossa, päässä eikä
laitteistossa ole mitään vikaa. Ehkä sitä sitten jatkossa pitää ostaa
levyjä vain sillä periaatteella, että vie vähintään hyvää harrastelija
tasoa olevat kuulokevahvistimen ja kuulokkeet mukanaan levykauppaan - ja
ehkä vielä mielellään hyvätasoisen cd-pyörittimien. Muuten kyllä käteen
näyttää tarttuvan kaikenlaista kakkaa.
tulos alkaa olemaan aika masentava...
Elikkäs sillä aiemmin kuvatulla laitteistolla on taas tullut koetettua
kuunnella musiikkia - ja nyt kun korvat aiemmin ikään kuin aukesivat,
niin tulokset ovat aika surullisia.
Tälläkin kertaa huomio kiinnittyi cd:ltä tulevan musiikin onnettomaan
laatuun (joku Jethro Tull very nice price classical remastered
reprint). Sanalla sanoen kuulosti vähän siltä, että joku olisi tunkenut
pari nyrkillistä pumpulia kaiutinelementtien eteen. Ääni kuulosti - no
ei nyt ihan samalta kuin puhelinpalveluiden jonotusmusiikki - mutta
kuintenkin hyvin tunkkaiselta (mm. ihan kuin rumpalilla ei olisi
setissään niitä... ööö... miksikäs niitä nyt
kutsutaankaaan... lautasia?)
Tämä havainnon jälkeen piti taas tietysti ruveta selvittämään, että
missä vika ihan oikeasti on - nyt kyseessä oli kuitenkin oikea cd eikä
mikään itunes raiskaus. Tulipa sitten testattua ihan "tuoreita"
(so. jälkeen 1990-luvun pankkikriisin) levytyksiä esim. pari Rollareiden
levyä, Pagen & Plantin jotain tuherrusta jne. - ja kaikkien kohdalla
ongelma oli sama - diskantit hukassa.
Tässä vaiheessa sitä alkoi jo epäilemään, että onko vika jossain
cd-soittimen ja vahvistimen välisissä kytkennöissä - kun musikki tosiaan
kuulostaa LP:ltä ja jopa fm-radiosta paremalta kuin
digitaalisesti. Hetken jo harkitsin, että pitäisikö maanataina ottaa
välipiuha duuniin mukaan taajuusvasteen mittaamiseksi...
Doh - riittävän monta CD:tä kokeilemalla ongelma ilmeisesti sitten,
selvisi - eli kun pesään heitti CCR:n "nice price" -ceedeen (Pendulum),
joka oli kopyrightien mukaan prässätty 1989 (hyvinkin mahdollista), niin
johan alkoi soimaan - dynamiikka, erottelu, tilantuntu jne. jne. aivan
käsittömän eri tasolla kuin missään noissa "nykyaikaisissa" (so. jälkeen
1990) tuotoksissa.
Onko siis v* p* jne. vieköön kaikki n. vuoden 1990 jälkeen tuotettu tai
"uudelleen masteroitu" cd-muotoinen pöpyläärimusiikki tosiaankin
tekniseltä tasoltaan aivan järkyttävää paskaa, joka on tarkoitettu
yksinomaan 5€ korvanapeilla tai 50€ ghettoblasterilla kuunneltavaksi?
Prkl!
No - selkisihän tänäiltana ainakin se, ettei kuulossa, päässä eikä
laitteistossa ole mitään vikaa. Ehkä sitä sitten jatkossa pitää ostaa
levyjä vain sillä periaatteella, että vie vähintään hyvää harrastelija
tasoa olevat kuulokevahvistimen ja kuulokkeet mukanaan levykauppaan - ja
ehkä vielä mielellään hyvätasoisen cd-pyörittimien. Muuten kyllä käteen
näyttää tarttuvan kaikenlaista kakkaa.
--
"Valtio on suuri harhakuva, jossa kaikki yrittävät elää toisten
kustannuksella." F. Bastiat
Kari Seppänen koo äs ee at iki piste fi
"Valtio on suuri harhakuva, jossa kaikki yrittävät elää toisten
kustannuksella." F. Bastiat
Kari Seppänen koo äs ee at iki piste fi